Olen aina ollut kiinnostunut juuristani - mistä tulen, mitä on ollut ennen minua - ja tiedostanut jo pienestä pitäen olevani osa ketjua, suurta jatkumoa. Elämä on kuitenkin suunniteltu niin, että pienenä ei osaa kysyä, nuorena ei kiinnosta ja aikuisena ei ole enää ketään, joka muistaisi. Liekö unohtaminen tarkoitus vai onko tarinat kirjoitettava muistiin?
Nuorena löysin tutani (äitini isä) merkittävän järviseutulaisen Väinö Tuomaalan tekemän sukututkimuksen, jota innolla tutkin ja jolla pääsin ensimmäisen kerran käsiksi järviseutulaiseen nimistöön ja suvustoon. Tässä kohtaa on kerrottava kaksi tämän blogin kannalta merkittävää asiaa, nimittäin puhuttaessa suvustani olen aina kokenut vahvasti, että puhutaan äitini suvusta ja äitini tulee Etelä-Pohjanmaan järviseudulta Lappajärveltä.
Harmittavasti sukuni on savolaistausta huolimatta melko vaikenevaa sukua ja tarinoita on kerrottu vähän, mutta sen verran kuitenkin, että mielenkiintoni on pysynyt yllä. Muutto Helsinkiin 1972 avasi minulle yhteyden Valtionarkistoon ja jo teini-ikäisenä innolla selailin siellä vanhoja tietoja. Perheen perustaminen ja nuoren perheen elämä lohkaisi ison siivun tutkimiselta, mutta nyt lasten aikuistuttua ja tietokoneiden ja internetin aikakauden auettua on haaveeni herännyt jälleen eloon.
Sukututkimus vie mukanaan ja nälkä kasvaa syödessä. Useimmiten minulta kysytään kuinka pitkälle olen päässyt ja tarkoitetaan aikamäärettä. Sukututkimusta voi kuitenkin tehdä monella tapaa ja minua kiinnostavat elämäntarinat ja eritoten hiljainen tieto ja taito, joka sukupolvelta toiselle siirtyy. Sitä minä metsästän.
Miten hiljaista tietoa voi löytää? En tiedä, mutta mielenkiinnolla katson mitä löytyy, kun käytän elämänkaariajattelun seitsemän vuoden jaksotusta ja yhdistän sen kirkonkirjoista yms. lähteistä saatavaan tietoon ja aikakausien yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Apuna käytän Elämänkaarikirjoituksessa käytettäviä metodeja.
Mielenkiintoni päälinjat ovat äiti- ja isäketjuissa. Äitiketju on minulle luonnollinen ja helpompi linja aloittaa, sillä Lappajärvi äitini suvun kotina on minulle tuttu vuosilta, jolloin perheellämme oli siellä mökki ja vietimme siellä paljon aikaa. Lisäksi olen tutkinut sitä sukua paljon ja hyödyntänyt myös niitä laajoja sukututkimuksia, joita alueelta on tehty. Tällaisia ovat mm. Keisarin ja Strang/Spangarin sukujen tutkimukset. Ja onhan minulla käytettävissä vielä pitäjähistoriikkikin.
Työläs matka on alkanut, mutta teen matkaa innolla. Jospa sieltä jotain mielenkiintoista löytyisi!
Nuorena löysin tutani (äitini isä) merkittävän järviseutulaisen Väinö Tuomaalan tekemän sukututkimuksen, jota innolla tutkin ja jolla pääsin ensimmäisen kerran käsiksi järviseutulaiseen nimistöön ja suvustoon. Tässä kohtaa on kerrottava kaksi tämän blogin kannalta merkittävää asiaa, nimittäin puhuttaessa suvustani olen aina kokenut vahvasti, että puhutaan äitini suvusta ja äitini tulee Etelä-Pohjanmaan järviseudulta Lappajärveltä.
Harmittavasti sukuni on savolaistausta huolimatta melko vaikenevaa sukua ja tarinoita on kerrottu vähän, mutta sen verran kuitenkin, että mielenkiintoni on pysynyt yllä. Muutto Helsinkiin 1972 avasi minulle yhteyden Valtionarkistoon ja jo teini-ikäisenä innolla selailin siellä vanhoja tietoja. Perheen perustaminen ja nuoren perheen elämä lohkaisi ison siivun tutkimiselta, mutta nyt lasten aikuistuttua ja tietokoneiden ja internetin aikakauden auettua on haaveeni herännyt jälleen eloon.
Sukututkimus vie mukanaan ja nälkä kasvaa syödessä. Useimmiten minulta kysytään kuinka pitkälle olen päässyt ja tarkoitetaan aikamäärettä. Sukututkimusta voi kuitenkin tehdä monella tapaa ja minua kiinnostavat elämäntarinat ja eritoten hiljainen tieto ja taito, joka sukupolvelta toiselle siirtyy. Sitä minä metsästän.
Miten hiljaista tietoa voi löytää? En tiedä, mutta mielenkiinnolla katson mitä löytyy, kun käytän elämänkaariajattelun seitsemän vuoden jaksotusta ja yhdistän sen kirkonkirjoista yms. lähteistä saatavaan tietoon ja aikakausien yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Apuna käytän Elämänkaarikirjoituksessa käytettäviä metodeja.
Mielenkiintoni päälinjat ovat äiti- ja isäketjuissa. Äitiketju on minulle luonnollinen ja helpompi linja aloittaa, sillä Lappajärvi äitini suvun kotina on minulle tuttu vuosilta, jolloin perheellämme oli siellä mökki ja vietimme siellä paljon aikaa. Lisäksi olen tutkinut sitä sukua paljon ja hyödyntänyt myös niitä laajoja sukututkimuksia, joita alueelta on tehty. Tällaisia ovat mm. Keisarin ja Strang/Spangarin sukujen tutkimukset. Ja onhan minulla käytettävissä vielä pitäjähistoriikkikin.
Työläs matka on alkanut, mutta teen matkaa innolla. Jospa sieltä jotain mielenkiintoista löytyisi!
